Klassisissa teorioissa organisaatioiden toimintaa tarkasteltiin organisaatioiden sisäisten toimintojen tehokkuuden kannalta. Johdon tehtävänä nähtiin olevan organisaation sisäisen tehokkuuden rationaalinen optimointi. Tämä uskottiin saatavan aikaan luomalla niin yksinkertainen organisaatiorakenne ja tehtävänjako, että tehtäviin liittyvät päämäärät voitaisiin tavoittaa. Ihmisiä pidettiin välineinä johdon asettamien tavoitteiden saavuttamisessa. Organisaatiot siis miellettiin koneen kaltaisiksi ja ihmiset siellä koneen vaihtokelpoisiksi osiksi (ks. Morgan 1998). Ajan vallitseva ihmiskuva oli hyvin mekanistinen.