on 25-Mar-2017 (Sat)

Taloustiede (economics) tarkastelee sitä, miten ihmiset tekevät taloudellisia valintoja ja hyödyntävät rajallisia taloudellisia voimavaroja joko kuluttajina tai toimiessaan yrityksissä, organisaatioissa tai julkisen sektorin palveluksessa. Toisin sanoen taloustiede tarkastelee ihmisiä erilaisissa tilanteissa taloudellisia valintoja tekevinä toimijoina eli taloudenpitäjinä.

• Taloustieteellistä ajattelutapaa voi hyödyntää tilanteissa, joissa on tarpeen ennakoida muiden ihmisten taloudellisia valintoja, yrityksien liiketaloudellisia päätöksiä tai koko taloutta koskevia muutoksia.

Pelkistäminen ja yksinkertais- taminen ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta kyke- nemme hahmottamaan ja yksilöimään päätöksente- on tai ongelmanratkaisun kannalta tärkeimmät oi- keaan valintaan tai hyvään ratkaisuun vaikuttavat tekijät ja mekanismit

Pysyvien vastaavien aineellisissa hyödykkeissä yritys esittää tase-erän nimen mukaisesti aineellisen omaisuutensa

Se voi olla maa- ja vesialueita, rakennuksia ja rakennelmia, koneita ja kalustoa, muita aineellisia hyödykkeitä tai ennakkomaksuja ja keskeneräisiä hankintoja.

Pysyvien vastaavien kolmas tase-erä, sijoitukset, koostuu osuuksista saman konsernin yrityksissä, saamisista saman konsernin yrityksiltä, osuuksista omistusyhteysyrityksissä, saamisista omistusyhteysyrityksiltä, muista osakkeista ja osuuksista ja muista saamisista.

Vaihtuvat vastaavat puolestaan ovat yleensä yrityksen hallussa lyhyemmän aikaa, usein vajaan tilikauden ajan.

Vaihto-omaisuudella tarkoitetaan sellaisenaan tai edelleen jalostettuina myytäväksi tarkoitettujen tuotteiden varastaa

Vaihtuviin vastaaviin kuuluvat saamiset koostuvat pitkäaikaisista saamisista ja lyhytaikaisista saamisista.

Pitkäaikaiseksi katsotaan saaminen tai se osa saamisesta, joka erääntyy maksettavaksi yhtä vuotta pidemmän ajan kuluttua

on tärkeää muistaa, että omaisuuden fyysiset ominaisuudet eivät niinkään määritä sitä, mihin tase-erään omaisuus kuuluu. Tärkeämpää on se, mihin tarkoitukseen se on hankittu

Kone, jonka yritys hankkii valmistaakseen sen avulla myytäviä tuotteita, kuuluu laitteen hankkineen yrityksen taseessa pysyviin vastaaviin, koneet ja kalusto -erään. Siinä yrityksessä, joka myi kyseisen laitteen, se kuului vaihtuvien vastaavien vaihto-omaisuuteen, koska se oli tarkoitettu myytäväksi.

Taseen vastattavaa-puoli kertoo, miten yrityksen omaisuus on rahoitettu

Se koostuu neljästä eri kokonaisuudesta, omasta pääomasta, tilinpäätössiirtojen kertymästä, pakollisista varauksista ja vieraasta pääomasta

Oma pääoma muodostuu usein yrityksen omistajien yritykseen sijoittamasta osake- tai muusta pääomasta tai yrityksen aikaisemman voitollisen toiminnan yritykseen kerryttämästä tulorahoituksesta, jota ei ole jaettu osinkoina omistajille.

Tilinpäätössiirtojen kertymä muodostuu kahdesta 1yhmästä: poistoerosta ja vapaaehtoisista varauksista

Poistoero kertoo käyttöomaisuudesta tehtyjen suunnitelman mukaisten poistojen ja kirjanpidon poistojen välisen erotuksen

Poitoero syntyy kun, poistoa ei hyväksytä verotuksessa suurempana kuin mitä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä on vähennetty, johtaa suunnitelman mukaisten poistojen käyttö joskus tarpeeseen tehdä suunnitelman mukaisten poistojen ylittäviä poistoja tilinpäätöksessä

Pakolliset varaukset sisältävät eläkevaraukset, verovaraukset ja muut pakolliset varaukset

tulevan menon tai menetyksen täsmällinen määrä ja toteutumishetki tunnetaan, kirjataan se siirtovelaksi ja kuluksi.

tulevan menon tai menetyksen täsmällinen määrää ja toteutumishetkeä ei tunneta,tehdään pakollinen varaus.

Kiljanpitolain mukaan varaus tehdään vähentämällä tuotoista velvoitteista vastaisuudessa aiheutuvat menot ja menetykset, jos 1) ne kohdistuvat päättyneeseen tai aikaisempaan tilikauteen; 2) niiden toteutumista on tilinpäätöstä laadittaessa pidettävä varmana tai todennäköisenä; 3) niitä vastaava tulo ei ole varma eikä todennäköinen ja 4) ne pemstuvat lakiin tai kirjanpitovelvollisen sitoumukseen sivullista kohtaan

Vierasta pääomaa ovat esimerkiksi
• pääomalainat, joiden paaoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella
• joukkovelkakirjalainat, jotka sisältävät yrityksen usealta sijoittajalta keräämän lainasumman vakuudeksi antamat velkakitjat
• vaihtovelkakirjalainat, joissa yhdistyy joukkovelkakitjalainan ja osakkeen ominaisuuksia ja
• lainat rahoituslaitoksilta, jotka koostuvat tavanomaisista yrityksen eri luottolaitoksilta saamista lainoista.

Kirjanpitoasetuksen 2 luvun mukaan kirjanpitovelvollisen on esitettävä seuraavat liitetiedot • tilinpäätöksen laatimista koskevat liitetiedot • tuloslaskelmaa koskevat liitetiedot • taseen vastaavia koskevat liitetiedot • taseen vastattavia koskevat liitetiedot • tuloveroja koskevat liitetiedot • vakuudet ja vastuusitoumukset ja taseen ulkopuoliset järjestelyt • liitetiedot tiEntarkastajan palkkioista • lähipiiriliiketoimet • liitetiedot henkilöstöstä ja toimielinten jäsenistä • omistukset muissa yrityksissä ja • konserniin kuuluvaa kirjanpitovelvollista koskevat liitetiedot

Liitetiedot ovat tilinpäätöksen itsenäinen osa, ja kitjanpitolainsäädäntö määrää niiden esittämispaikan, mikä helpottaa tilinpäätöksen lukemista.

rahoituslaskelma on yrityksen selvitys varojen hankilmasta ja niiden käytöstä tilikauden aikana

Rahoituslaskelman keskeisenä tavoitteena on antaa tilinpäätöksen käyttäjille tietoa siitä, miten yritykseen tuleva rahavirta on syntynyt ja mihin se on käytetty.

rahavirrat, joita ovat liiketoiminnan rahavirrat, investointien rahavirrat ja rahoituksen rahavirrat.

Liiketoiminta on yrityksen toiminta-ajatusta toteuttavaajatkuvaa ja suunnitelmallista tuotteiden tai palveluiden tuottamista ja myymistä.

Liiketoiminnan rahavirrat osoittavat, miten yritys on kyennyt tilikauden aikana liiketoimintansa avulla tuottamaan rahavaroja toimintaedellytysten säilyttämiseen, tuoton maksamiseen oman pääoman sijoittajille, uusien investointien tekemiseen sekä lainojen takaisinmaksuun ilman, että sen tarvinnut turvautua ulkopuolisiin rahoituslähteisiin

Investointien rahavirrat puolestaan osoittavat sen rahavirtojen käytön, jonka yritys on toteuttanut tulevan rahavirran kerryttämiseksi pitkällä aikavälillä.

nvestoinnit sisältävät pysyviin vastaaviin luettavien hyödykkeiden ja sijoitusten hankkimisen ja niiden myymisen tai muun luovuttamisen sekä sijoituksista saatavat korko- ja osinkotulot.

Rahoituksen rahavirrat osoittavat oman ja vieraan pääoman muutokset tilikauden aikana. Näitä ovat esimerkiksi maksullinen oman pääoman lisäys, pääomalainojen nostot ja takaisinmaksut ja maksetut osingot ja muu varojen jako

Liiketoiminnan rahavirrat voidaan esittää kahdella eri vaihtoehtoisella laskelmamuodolla, suoralla tai epäsuoralla rahoituslaskelmalla. Suora laskelma on bmttoperusteinen ja epäsuora laskelma nettoperusteinen.

Rahoituksen ja investointien rahavirrat esitetään samalla tavalla molemmissa laskelmamuodoissa. Epäsuorassa rahoituslaskelmassa liiketoiminnan nettorahavirta määritellään oikaisemalla tuloslaskelman erää "Voitto (tappio) ennen satunnaisia eriä".

toimintakertomus, jossa annetaan tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan kehittymistä koskevista tärkeistä seikoista, mikäli kirjanpitovelvollisen tulee laatia toimintakertomus.

Perussäännökset toimintakertomuksen sisällöstä sisältyvät kirjanpitolakiin, mutta myös yhteisöoikeudelliset lait ja erityistapauksissa muut säännökset säätelevät sen sisältöä

Kirjanpitolain mukaan toimintakertomuksessa on arvioitava yrityksen toiminnan laajuuteen ja rakenteeseen nähden tasapuolisesti ja kattavasti sen taloudellista asemaa ja tulosta. Arvion tulee sisältää keskeisimmät tunnusluvut kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan sekä taloudellisen aseman ja tuloksen ymmärtämiseksi.

Kansainvälistyminen ja kasvu ovat johtaneet yritysten kasvaneeseen rahoitustarpeeseen, jolloin toimintaan tarvittavaa pääomaa on järkevää hankkia sijoittajilta eri puolelta maailmaa.

kansainvälisillä pääomamarkkinoilla ensisijaisena tilinpäätösinformaation hyödyntäjänä voidaan pitää sijoittajaa.

sijoittajanäkökulman korostuminen on vaatinut pääomamarkkinoiden tehostamista ja yrityksiä koskevan tilinpäätösinformaation vertailtavuuden ja läpinäkyvyyden parantamista

2005 tai sen jälkeen aikaviita tilikansilta ED-alueella sijaitsevien pörssiyhtiöiden oli laadittava konsolidoidut tilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti, jos niiden arvopapereita oli otettu kaupankäynnin kohteeksi kyseisten yhtiöiden tilinpäätöspäivänä jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla.

kirjanpitovelvolliset saavat laatia tilinpäätöksensä tai konsernitilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen, jos kirjanpitovelvollisen kirjanpito, tilinpäätös, toimintakertomus ja hallinto tarkastetaan tilintarkastuslain mukaisesti

Kansainvälisillä tilinpäätösstandardeilla tarkoitetaan kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1606/2002

Standardeja kutsutaan nimellä IFRS-standardit, mikä lyhenne tulee sanoista International Financial Reporting Standards. Osa standardeista kantaa vielä IFRS-standardien edeltäjän nimeä, lAS-standardi. Tämä lyhenne tulee sanoista International Accounting Standards.

kansainväliset standardit on laadittu sijoittajien näkökulmasta yhtenäistämään eri maiden tilinpäätöskäytäntöjä, lisäämään tilinpäätöksistä saatavaa informaatiota ja helpottamaan sijoittajien tekemää eri maissa sijaitsevien yritysten tilinpäätösten vertailua.

FRS puolestaan korostaa sijoittajanäkökulmaa ja perustuu ajatukseen tuloslaskennan ja verotuksen erillisyydestä

suomalainen tilinpäätösnormista perustuu hankintamenopohjaiseen ajatteluun, kun taas kansainvälinen tilinpäätös mahdollistaa tai vaatii markkinahintaperusteen käyttöä uudelleenarvostusten kautta

IFRS-tilinpäätöksessä myös taseen merkitys korostuu tuloslaskelmaan verrattuna

IFRS-standardit ovat myös yksityiskohtaisempia joissakin tilinpäätöksen esittämiseen liittyvissä kysymyksissä, arvostus- ja jaksotusperiaatteissa ja konsernitilinpäätöksen laadintaperiaatteissa

Kansainvälinen IFRS-tilinpäätös petustuu laajaan ja koko ajan kehittyvään ja muuttuvaan joukkoon sääntöjä. Tämä normista koostuu kolmesta eri osasta: 1) tilinpäätöksen laatimista ja esittämistä koskevat yleiset perusteet (Framework) 2) kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS- ja lAS-standardit) ja 3) tulkintaohjeet (IFRIC tai SIC)

IFRS-tilinpäätöksen sisältö määritetään IAS 1-standardissa. Sen mukaan tiEnpäätökseen kuuluvat merkittävimmät osat ovat - tase kauden lopussa -kauden voittoa tai tappiotaja muita laajan tuloksen eriä koskeva laskelma - laskelma oman pääoman muutoksista kauden aikana - kauden rahavirtalaskelma ja - liitetiedot

IFRS:n tilinpäätöksen mukaista !asetta hieman lähemmin. Varsinaista tasekaavaa ei standardeissa määritellä, vaan nimetään vähimmäiserät, jotka taseessa tulee olla. Esimerkkeinä näistä eristä voidaan mainita aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet, sijoituskiinteistöt, aineetlomat hyödykkeet, rahoitusvarat ja biologiset hyödykkeet.

IFRS-käytännön mukaisesti jako suoritetaan lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin varoihin. Sama jako koskee myös velkoja

ensiarvoisen tärkeää, että edellä esitellyt tilinpäätösasiakirjat ja niiden perustana oleva kirjanpito ja yrityksen hallinto on tehty olemassa olevan sääntelyn mukaisesti

Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta ja toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ovat ristiriidattomia

Tilintarkastuksen lopputuloksena syntyy tilintarkastuskertomus.

TiEntarkastajana voi toimia sellainen luonnollinen henkilö tai yhteisö, jonka tilintarkastajien hyväksymisestä vastaava taho on hyväksynyt tehtävään.

Tilintarkastajalle on aseteth1 vaatimuksia koulutuksen, opintojen, käytännön kokemuksen ja ammattitutkinnon suorittamisen suhteen

tilintarkastajan on oltava KHT- tiEntarkastaja tai KHT -yhteisö, jos kyse on julkisen kaupankäynnin kohteena olevasta yhteisöstä tai jos yhteisössä tai säätiössä päättyneellä tilikaudella täyttyvät tietyt kokovaatimukset

Emoyrityksen tilintarkastajan on tarkastettava myös konsemitilinpäätös sekä varmistuttava siitä, että konserniin kuuluvien yritysten tilintarkastajat ovat suorittaneet tilintarkastuksen
asianmukaisesti.

Tilintarkastuskertomus on yleensä vakiomuotoinen. Mikäli näin ei ole, kyseessä on mukautettu tilintarkastuskertomus.

Mukautettu tilintarkastuskertomus voi - sisältää lisätiedon, jolloin lisätiedon antaminen ei pääsääntöisesti vaikuta tilintarkastajan antamiin lausuntoihin oikeista ja riittävistä tiedoista ja toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen ristiriidattomuudesta - olla ehdollinen, jolloin tilintarkastajan työn laajuutta on rajoitettu tai toimivan johdon ja tilintarkastajan välillä on erimielisyyttä valittujen tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden hyväksyttävyydestä, niiden soveltamistavasta tai tilinpäätöksessä esitettyjen tietojen riittävyydestä, mutta tilintarkastuksen laajuutta koskevilla rajoituksilla tai näkemyseroilla johdon kanssa ei ole niin merkittäviä ja laajoja seuraamuksia, että lausunnon tulisi olla kielteinen tai se olisi kokonaan jätettävä antamatta - olla kielteinen, kun erimielisyyden vaikutus tilinpäätökseen on niin olennaista ja laajaa, että ehdollinen kertomus ei tuo riittävästi esille tilinpäätöksen tai toimintakertomuksen harhaanjohtavuutta tai puutteellisuutta -jäädä kokonaan antamatta, mikäli tilintarkastuksen laajuutta on rajoitettu niin olennaisesti, että tilintarkastaja ei ole pystynyt hankkimaan tarpeellista määrää tarvittavaa tietoa eikä siten voi antaa lausuntoa tilinpäätöksestä tai toimintakertomuksesta.

Tilintarkastuslaki edellyttää, että tilintarkastaja esittää kertomuksessaan huomautuksen, mikäli tarkasteltavan kohteen yhtiö mies, hallituksen, hallintoneuvoston tai vastaavan toimielimen jäsen, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, toimitusjohtaja tai muu vastuuvelvollinen on syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus yhteisöä tai säätiötä kohtaan, tai rikkonut tarkastuskohdetta koskevaa lakia tai yhtiöjätjestystä, yhtiösopimusta tai sääntöjä.

tyyppiesimerkki kooltaan pienestä mutta hyvin kehittyneestä valtiosta, joka on voimakkaasti riippuvainen kansainvälisestä kaupasta

Kansainvälistyminen ei enää ole yksittäisen yrityksen strateginen päätös. Mukanaolo kansainvälisessä kilpailussa ei ole enää valinta. Vaikka yritys päättäisikin toimia ainoastaan kotimarkkina-alueella, sielläkin toimii kansainvälisiä, usein isoja yrityksiä, joilla on suuret resurssit; sellaiset yritykset muuttavat kilpailun luonnetta ja reunaehtoja

Skaala-tai mittakaavaedulla tarkoitetaan, että kun yritys kasvattaa tuotantoaan ja lisää volyymia, tuotannon keskimääräiset kustannukset tiettyyn rajaan asti laskevat

suurtuotannon eduista: alhaisempien yksikkökustannusten ja kiinteiden kustannusten ansiosta yritys pystyy tarjoamaan tuotteen asiakkaalleen halvemmalla kuin kilpailijat.

monikansallisia toimijoita, jotka pääsevät hyödyntämään skaalaetuja samalla kun niiden menestyminen ei ole riippuvainen menestymisestä vain kotimarkkina-alueella.

mahdollistaa strategian, joka pakottaa paikalliset toimijat hintakilpailuun aiempaa voimakkaammin

asiakkaiden neuvotteluvoima ja hintatietoisuus kasvavat

suomalaisesta yrityksestä 998 on pieniä tai keskisuuria, ja näistä alle kymmenen henkeä työllistäviä mikroyrityksiä on 932

Toiminnan mittakaava tai volyymit siis eivät ole tasavertaisessa asetelmassa moniin ulkomaisiin kilpailijoihin nähden

tämän vuoksi verkostoituminen on lisääntynyt, ja se nähdään myös tulevaisuudessa yhä tärkeämpänä kilpailukyvyn turvaamisen kannalta

1990-luvulta alkaen siirryttiinkin tästä syystä yksittäisten yritysten välisestä kilpailusta ketjujen väliseen kilpailuun. Tämä trendi on havaittavissa tarkasteltaessa esimerkiksi päivittäistavarakaupan kehitystä Suomessa

kilpailuajattelun ja konseptien laajentaminen on yksi vastaus kovenevaan kilpailuun

tulevaisuudessa perinteinen tuoteajatteluun nojautuva ja tuoteajattelusta elinvoimansa saava kauppatoiminta laajenee yhä edelleen tuotteiden kaupasta palveluiden alueelle

tarjoaa asiakkailleen tavaroita ja palveluja monilla uusilla liiketoiminta-alueilla, ja palvelut tulevat kattamaan ihmisten tarpeista yhä laajemman osa-alueen

Kotimarkkinoiden rajallisuus toimii usein niin sanottuna työntötekijänä pohdittaessa toimintojen mahdollista laajentamista ulkomaille

Suomessa useat tuotannontekijät ovat kalliimpia kuin monissa vähemmän kehittyneissä maissa

Tämä on vallitseva tilanne erityisesti työvoimavaltaisilla ja raaka-aineintensiivisillä aloilla

Pääsääntöisesti kuitenkin kasvu-ja kansainvälistymishakuisuutta voivat edistää niin skaalaetujen hakeminen kuin myös sellainen strategia, jossa yritys on keskittänyt tarjoomansa hyvin kapealle kohderyhmälle eli segmentille

Suomalaisyritysten osaamistason nousu näkyy osaltaan myös erilaisten kansainvälistymisen operaatiomuotojen yhä monipuolisempana tuntemuksena ja hyödyntämisenä

1980-luvulle asti operaatiomuotojen käyttö rajoittui pitkälti tuontiin ja vientiin

teknologian, erityisesti informaatioteknologian, nopea kehitys on edesauttanut monien yritysten kansainvälistymistä

Yrityksen kansainvälistymisen motiiveja ovat usein raha ja kasvuhakuisuus

Kansainvälistymisen motiivit voidaan karkeasti jakaa kohdemarkkinoiden vetovoimatekijöihin ja kotimarkkinoiden työntötekijöihin

Vetovoimatekijöitä ovat esimerkiksi voimakkaasti kasvavat markkina-alueet

Niinpä erityinen tiettyjen markkinoiden tuntemus, ainutlaatuiset suhteet kohdemaan elinkeinoelämän vaikuttajiin tai vain se, että sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa markkinatilanteen muuttuessa liiketoiminnan kannalta otolliseksi, saattavat luoda kilpailuedun ja toimia laukaisijana kansainvälistymiselle

yrittäjän halu tai viehtymys yleensä kansainvälisiä markkinoita kohtaan saattaa johtaa yrityksen kansainvälistymisen polulle

pk-yrityksissä yrittäjän asenne kansainvälistymistä kohtaan on kansainvälistymispäätöksessä tärkeä

Kansainvälistymiseen liittyy aina riskejä, ja nämä riskit korostuvat pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joiden resurssit ovat usein hyvin rajalliset

Yrittäjyysorientaatio on käsite, joka osaltaan mittaa yrittäjän halua ottaa riskejä ja olla innovatiivinen sekä hänen kykyään tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

yrittäjän riskinottohalukkuuden, innovatiivisuuden ja proaktiivisuuden eli ennakointikyvykkyyden merkitystä erityisesti markkinoilla, joilla kilpailu on koventumassa ja joilla uudet markkinasegmentit, teknologiat ja tuotteet ovat vasta kehittymässä

Merkittävä vetovoimatekijä yrityksen kansainvälistymiseen saattaa olla yrityksen teknologinen osaaminen taikka ainutlaatuinen tuote tai palvelu, joka herättää kysyntää kansainvälisillä markkinoilla.

mittakaavaedut saattavat toimia kansainvälistymisen vetovoimatekijöinä tilanteessa, jossa yrityksellä on tuotantopotentiaalia ja kansainvälisen viennin avulla mahdollisuus saavuttaa pienemmät yksikkökustannukset myös kotimaan markkinoille

Kotimarkkinoiden työntötekijöitä voivat olla esimerkiksi kilpailuympäristön paine, saturoituneet kotimarkkinat, ylituotanto, kausivaihtelut sekä kansainvälisten markkinoiden läheisyys

Kilpailuympäristön paineella tarkoitetaan kilpailijoiden toimia

Yritys saattaa olla ajautunut tilanteeseen, jossa se kohtaa kasvavaa kilpailua kotimarkkinoilla ja päättää sen vuoksi laajentaa toimintaansa kansainvälisille markkinoille; tai se saattaa olla ajautunut tilanteeseen, jossa sen kilpailijat kansainvälistyvät kannustaen myös sitä siirtymään kansainvälisille markkinoille

Saturoituneet kotimarkkinat tarkoittavat tilannetta, jossa yrityksellä ei ole enää kasvun mahdollisuuksia kotimarkkinoilla, vaan ainut kasvusuunta ovat kansainväliset markkinat

Tällaiseen tilanteeseen tullaan usein hyvin kapeilla ja erikoistuneilla niin sanotuilla nichemarkkinoilla

Ylituotanto viittaa tilanteeseen, jossa kotimarkkinoiden kysyntä on alhaisempi kuin yrityksessä on oletettu ja tuotteita tuotetaan enemmän kuin on kysyntää

Ylikapasiteettia pyritään silloin viemään kansainvälisille markkinoille. Joissakin yrityksissä ylituotanto saattaa johtua kausiluonteisista tuotteista

Kansainvälisten markkinoiden läheisyys saattaa luonnostaan johtaa tilanteeseen, jossa yritys lähes tiedostamattaan toimii kansainvälisesti.

Maantieteellinen läheisyys ei kuitenkaan aina välttämättä tarkoita todellista asiakkaan läheisyyttä. Esimerkiksi Venäjän markkinoille tähtäävän suomalaisen yrityksen tulee ottaa huomioon erot liiketoimintakulttuurissa, mahdolliset kieliongelmat, lainsäädäntö sekä viisumi-ja tullimuodollisuudet. Lisäksi poliittiset tilanteet saattavat merkittävästi vaikuttaa yritysten kaupankäyntiin ja liiketoimintasuhteisiin, kuten muun muassa Ukrainan kriisi vuonna 2014

mikäli yrityksellä on vähän kansainvälistä kokemusta ja heikko asema kotimarkkinoilla, sen on järkevämpää ”pysyä kotona”.

Solberg esittää, että yrityksen strateginen päätös kansainvälistyä riippuu kahdesta tekijästä: yrityksen valmiudesta toimia kansainvälisillä markkinoilla ja toimialan yleisestä kansainvälisyydestä

toimialojen kansainvälisyys voi vaihdella. Esimerkiksi pienet palveluyrittäjät, vaikkapa parturi-kampaamot, toimivat hyvin paikallisesti, matkapuhelinoperaattorit taas usein toimivat kansallisesti tai lähialueilla. Matkapuhelinvalmistajan markkinat puolestaan ovat globaalit.

kolmeen luokkaan käyttäen jakoperusteena niiden valmiutta toimia kansainvälisillä markkinoilla, ja luokat hän nimeää seuraavasti: kypsymättömät, kasvuikäiset ja kypsät.

Toimialan kansainvälisyyden Solberg jakaa samoin kolmeen luokkaan: paikallisiin, potentiaalisiin kansainvälisiin ja globaaleihin

Mikäli yritys on kansainvälisesti kypsymätön eli sillä ei ole kansainvälistä toimintaa eikä johtavaa asemaa kotimarkkinoilla ja mikäli sen toimialan markkinat ovat paikalliset, sen todennäköisesti on strategisesti järkevintä pysyä kotimaan markkinoilla

Mikäli kansainvälisesti kypsymättömän yrityksen toimialalla kuitenkin on kansainvälistä potentiaalia, yrityksen saattaa olla järkevää etsiä potentiaalisia kapeita asiakassegmenttejä, nichejä, kansainvälisiltä markkinoilta

yrityksen toimialaa hallitsevat muutamat globaalit toimijat mutta yrityksen oma valmius toimia kansainvälisillä markkinoilla on kypsymätön, yrityksen on syytä varautua myymään liiketoimintansa säilyäkseen mukana toimialalla.

Mikäli yrityksen valmius toimia kansainvälisillä markkinoilla on ”kasvuiässä” eli kehittymässä, yrityksen tulisi pyrkiä edistämään vientiään, vaikka toimiala olisikin pääosin paikallinen

Loogisesti edullisinta on suunnata vienti maantieteellisesti ja kulttuurisesti läheisille markkinoille

Mikäli tällainen kansainvälisessä kasvuiässä oleva yritys toimii sellaisella alalla, jolla on useita toimijoita ja selkeää kansainvälistä potentiaalia, sen tulisi harkita toimintansa laajentamista uusille kansainvälisille markkinoille

mikäli toimiala on jo muutamien suurten yritysten hallussa oleva globaali toimiala, kuten vaikkapa lentoliikenne, yrityksen on järkevää pyrkiä etsimään kansainvälisiä strategisia alliansseja eli yritysten liittoumia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi

kansainvälisesti kypsä eli jos sillä on hallitseva asema kotimarkkinoilla ja sen kasvu on riippuvainen kansainvälisestä myynnistä mutta toimiala on paikallinen, yrityksen saattaa olla järkevää odottaa toimialan kansainvälistymistä ja hakea kasvua uusilta liiketoiminnan osa-alueilta kotimarkkinoilla

toimialan kansainvälinen potentiaali lisääntyy, vakavaraisella kansainvälistymiseen kypsällä yrityksellä on hyvät mahdollisuudet menestyä kansainvälisillä markkinoilla

vahva asema kotimarkkinoilla, mutta kun realistiset kansainväliset markkinat eivät vielä ole olleet kypsiä, ne ovat viime vuosikymmeninä hakeneet kasvua kotimaassa levittäytymällä uusille liiketoiminnan osa-alueille, kuten huoltoasematoimintaan ja rautakauppaan. Kansainvälisten markkinoiden kehityttyä suotuisemmiksi muun muassa Venäjällä nämä ketjut ovat avanneet toimintojaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Kun toimiala on globaali ja yritys on saavuttanut johtavien yritysten roolin markkinoilla, strategisena tavoitteena on vahvistaa yrityksen globaalia asemaa

vaarallista ajatella tällaisen aseman olevan yrityksen kehityksen viimeinen vaihe. Dynaaminen kansainvälinen kauppa nimittäin pakottaa toimijat olemaan hereillä ja kehittämään toimintaansa säilyttääkseen asemansa. Kysynnän ja kuluttajien mieltymysten muutokset saattavat nopeastikin muuttaa kilpailuasetelmia

Kun yritys aloittaa kansainvälistymisen, kohdemarkkinoiden valintaa määrittävät usein kohdemaan fyysinen läheisyys ja matalat kulttuurierot.

yrityksen tulisi kyetä punnitsemaan kielieroja, poliittista ja uskonnollista tilannetta, kohdemaan demografista rakennetta, koulutustasoa ja taloutta sekä teknologista infrastruktuuria

Näiden tekijöiden pohjalta yrityksen tulee segmentoida potentiaaliset kohdemaat ryhmiin ja määritellä, missä järjestyksessä kansainvälistyminen etenee, edetäänkö useaan maahan yhdellä kertaa vai yhteen kohdemaahan kerrallaan

Maakohtaisen makrotason tarkastelun lisäksi yrityksen tulee määritellä ne kohdemaan tai kohdemaiden mikrotason alaryhmät, joita se tavoittelee

Gaston-Breton ja Martin (2011) ehdottavat kaksivaiheista mallia kohdemarkkinoiden valintaan ja markkinoiden segmentointiin

yhdistävät mallissaan makrotason kohdemarkkinoiden houkuttelevuuden ja mikrotason kuluttajien arvot

markkinoiden houkuttelevuutta kahdella tekijällä: markkinoiden koolla ja markkinoiden kehittyneisyydellä

Markkinoiden kokoon vaikuttavat bruttokansantuote, väestön määrä, tuonnin arvo ja energian kulutus

Markkinoiden kehittyneisyyteen puolestaan vaikuttavat bruttokansantuote henkeä kohden, työllisyysaste, tutkimus-ja tuotekehitysmenojen osuus bruttokansantuotteesta, kotitalouksien suhteellinen internetyhteyksien määrä sekä korruptioindeksi

Kuluttajien arvoja kohdemaissa Gaston-Breton ja Martin mittasivat kolmella arvomuuttujalla. ”Selviytymisarvoihin” he liittivät muun muassa työnteon arvostuksen, ”itseilmaisun arvoihin” he liittivät itsenäisyyden arvostuksen, mielikuvituksen, muiden ihmisten arvostuksen ja sietokyvyn; ”perinteisiin arvoihin” taas liittyivät uskonto ja kuuliaisuus

edes Euroopan sisällä ei voida kaikkia maita lähestyä samanlaisilla markkinointitoimenpiteillä, koska eri maissa kuluttajien arvomaailmat ovat merkittävästi erilaisia.

Suurilla yrityksillä on paljon enemmän resursseja kohdemarkkinoiden analysoimiseksi. Pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymisen kohdemarkkinat sen sijaan valikoituvat usein ei niin yksityiskohtaisen ja suunnitelmallisen analyysin pohjalta vaan pikemminkin tilanteiden tai jopa sattuman ohjaamana, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vaihtoehtoja on useita, ja päätös on aina yrityksen strateginen valinta, sillä kansainvälistymismuotojen riskit, kontrollimahdollisuudet ja joustavuus vaihtelevat suuresti.

Ei ole olemassa yhtä ideaalista strategiaa, ja eri yritykset saattavat päätyä eri strategiaan samoilla markkinoilla. Samoin yksi yritys saattaa päätyä yksillä kohdemarkkinoilla eri strategiaan kuin joillakin muilla kohdemarkkinoilla.

Viennillä tarkoitetaan prosessia, jossa tietyssä maassa tuotettuja tuotteita tai palveluita myydään toiseen maahan

Vientiin liittyvät yleensä joustavuus muuttaa valittua strategiaa ja toimintatapaa sekä alhainen taloudellinen riski mutta heikko mahdollisuus kontrolloida kansainvälisiä toimintoja

Suoraviennillä tarkoitetaan nimensä mukaisesti tilannetta, jossa valmistava yritys myy lopputuotteensa suoraan asiakkaalle toisessa maassa

Suoravienti toimii parhaiten silloin, kun volyymit ovat pienet, yksittäinen kauppa on rahamäärältään merkittävä ja myyntiin tarvittava tekninen asiantuntemus on avainasemassa

Myyntiedustajat tai agentit edustavat yritystä kohdemaassa. Heidän toimintansa perustuu ennalta sovittuun provisioon, joka saattaa vaihdella merkittävästi muun muassa markkinoiden koon, kilpailutilanteen ja tarjottujen palvelujen mukaan. Myyntiedustajat auttavat viejäyritystä myynnin lisäksi muun muassa mainonnassa, tuote-esittelyissä ja lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä

Jakelija on kohdemaassa toimiva yritys, joka ostaa valmistavan yrityksen tuotteen ja myy sen paikallisille jälleenmyyjille. Jakelija saa tulonsa ostoja myyntihinnan erotuksesta eikä toimi provisioperusteisesti, kuten myyntiedustajat

Epäsuoralla viennillä tarkoitetaan tilannetta, jossa valmistava yritys hyödyntää sen kotimaassa toimivia vientiorganisaatioita

Epäsuora vienti toimii parhaiten tilanteissa, joissa yrityksellä on tarvetta purkaa ylijäämävarastoja, kansainvälistymisintressit ovat pienet tai kansainvälistymiseen käytettävät resurssit ovat hyvin vähäiset

Tässä operaatiomuodossa yrityksellä on hyvin rajallinen tai jopa olematon mahdollisuus kontrolloida tuotteidensa myyntiä kotimaan rajojen ulkopuolella

Mikäli yritys haluaa enemmän kontrolloida kansainvälistä liiketoimintaansa mutta ei halua yksinään kantaa kansainvälistymiseen liittyviä riskejä, sillä on valittavanaan operaatiomuotoja, joissa tuotteen tai palvelun omistajuus jaetaan. Tällaisia muotoja ovat esimerkiksi sopimusvalmistus, lisensointi, franchising ja strategiset allianssit.

syitä saattavat olla esimerkiksi edullinen työvoima, halu toimia lähellä asiakkaita, toimitus-ja logistiikkakustannukset sekä kohdemaan lainsäädäntö, kuten kiintiöt tai tullimaksut. Sopimusvalmistus ei kuitenkaan sido merkittävästi yrityksen resursseja

Sopimusvalmistajan tulot perustuvat yleensä valmistetusta tuotteesta saatavaan ennalta sovittuun valmistuspalkkioon per tuote.

yrityksen voi olla haasteellista johtaa koko arvoketjua tai varmistua siitä, että sopimuskumppani toimii eettisesti ja ympäristöystävällisesti ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen

yritykset ovat mediassa joutuneet ikäviin tilanteisiin, kun niiden useimmiten aasialaiset sopimusvalmistajat eivät ole noudattaneet kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia. Tästä saattaa koitua merkittävää ja pitkäkestoista haittaa yrityksen maineelle

Lisensoinnilla tarkoitetaan kansainvälistymisen muotoa, jossa yritys antaa kohdemaassa toimivalle organisaatiolle jotain rahan arvoista vastineeksi työstä ja maksusuorituksista. Esimerkkejä tällaisista rahanarvoisista vastineista ovat tuotepatentti ja oikeus käyttää yrityksen tuotemerkkiä

Kohdemaassa toimiva organisaatio maksaa yritykselle rojalteja 4 tai ennalta sovittuja maksuja

Lisensoinnille saattaa olla useita strategisia syitä, vaikkapa yrityksen halu keskittyä vain ydinosaamiseensa (esim. tuotekehitykseen) ja ulkoistaa tuotanto, markkinointi ja myynti. Jos yritys on pieni, sen resurssit saattavat olla kansainvälisiin investointeihin rajalliset. Lisensointi on varteenotettava vaihtoehto myös jos yrityksen tuotteet alkavat olla elinkaarensa loppuvaiheessa kotimarkkinoilla mutta niillä olisi vielä potentiaalia joillakin vähemmän kehittyneillä markkinoilla

Franchisingia voidaan käyttää myös kansainvälisenä operaatiomuotona Tällöin yritys kehittää menestyvän tuote-tai palvelukonseptin ja vuokraa sen menetelmän ja brändin esimerkiksi jollekin paikalliselle yrittäjälle sovittua alkusijoitusta ja myöhempää liikevaihtoon tai myyntimäärään perustuvaa korvausta vastaan

Etuna yksittäisen yrittäjän kannalta on, että hän saa käyttöönsä tunnetun brändin sekä laajan organisaation koulutus-, neuvonta-ja markkinointiavun

Yrittäjä joutuu kuitenkin sitoutumaan järjestelmän sääntöihin ja maksamaan franchiseantajayritykselle korvauksen

Franchiseantajalle suurin etu on se, että järjestelmä mahdollistaa idean ja liiketoiminnan nopean leviämisen kohtuullisin kustannuksin ilman tavallisia pääoma-tai organisaatiovaikeuksia

itsenäisillä paikallisilla yrittäjillä on liiketoimintansa kehittämiseen todennäköisesti enemmän motivaatiota kuin palkatuilla toimihenkilöillä

Eräänlainen franchising-järjestelmän muoto on niin sanottu multilevel-markkinointi, jossa myyjinä toimivat yksityiset henkilöt ja elinkeinonharjoittajat. He markkinoivat pääyhtiön tuotteita ja liikeideaa kuluttajille ja potentiaalisille uusille myyjille

monitasomarkkinointi tai verkostomarkkinointi kuvastamassa ansaintamallia, jossa myyjä saa osuuden myydyistä tuotteista ja lisäksi provision yhtiölle rekrytoimiensa edustajien liikevaihdosta.

Kansainvälinen strateginen allianssi on kahden tai useamman eri maissa toimivan osapuolen välinen kumppanuus

Kumppanuuden hyötyjä ovat esimerkiksi osaamisen tiedonsiirto ja parantunut kilpailuasetelma allianssiin kuulumattomia yrityksiä vastaan. Haasteet liittyvät muun muassa osapuolten eriäviin tavoitteisiin, kulttuurieroihin, vastuunjakoon ja luottamukseen osapuolten kesken

Mikäli kansainvälistyvän yrityksen tavoitteena on pystyä merkittävältä osin kontrolloimaan kansainvälistä liiketoimintaansa, se joutuu ottamaan suurempia riskejä ja tyytymään alhaisempaan joustavuuteen

tytäryhtiöoperaatiosta (Direct Foreign Investment), joka viittaa sellaiseen kansainvälistymisen tapaan, jossa yritys perustaa pysyvän toimipisteen ulkomaille ostamalla jonkin paikallisen yrityksen osaksi emoyhtiötä (Acquisition) tai rakentaa alusta saakka täysin uuden toimipisteen kohdemaahan (Greenfield-sijoitus)

Olemassa olevan yhtiön ostaminen kohdemaasta on usein houkutteleva vaihtoehto, sillä se avaa kansainvälistyvälle yritykselle pääsyn kohdemaan jakelukanaviin ja olemassa oleviin asiakkaisiin sekä mahdollistaa ostettavan yhtiön brändin ja maineen hyödyntämisen

Ostettavan yrityksen johto ja henkilöstö tai osa henkilöstöstä säilyvät usein yrityksen palveluksessa ja näin mahdollistavat asiakassuhteiden ja ammattitaidon säilymisen

Haasteita saattavat aiheuttaa muun muassa erot emoyhtiön ja tytäryhtiön johtamistyyleissä ja organisaatiokulttuurissa

Olemassa olevan yhtiön ostaminen kohdemaasta on hyvä vaihtoehto yritykselle, joka haluaa kontrolloida toimintaansa kansainvälisillä markkinoilla mutta jolla ei ole riittävästi kansainvälistä johtamiskokemusta, tai kun yritys ei tunne kohdemarkkinoita

Greenfield-sijoitus, jossa toimipiste rakennetaan alusta saakka kohdemaahan, on järkevä operaatiomuoto silloin, kun kohdemaasta ei löydy sopivaa valmista yritystä ostettavaksi tai kun sopivat yritykset ovat liian kalliita tai jos yritykselle on kohdemaassa tullut ongelmia tytäryhtiönsä kanssa

uuden yrityksen perustaminen, asiakassuhteiden luonti ja jakelukanavien organisointi kohdemaahan vievät yhteensä enemmän aikaa kuin olemassa olevan yrityksen osto, positiivisena puolena tässä operaatiomuodossa on muun muassa se, että toimipisteeseen saadaan integroitua uusin teknologia, koneet ja laitteet. Myös vältetään henkilöstön muutosvastarinta, jota usein esiintyy jo olemassa olevissa organisaatioissa

Greenfield-sijoituksessa yritys saa tytäryhtiöstään täyden kontrollin, mutta investointi on suuri ja vie paljon aikaa, ja myös riskit ovat suuret

Viime aikoina ovat merkittävästi yleistyneet tilanteet, joissa yritys jo syntyessään tähtää kansainvälisille markkinoille. Tällaiset yritykset eivät noudata perinteistä kaavaa, jossa ensin rakennetaan osaaminen kotimarkkinoilla ja sen jälkeen vaihe vaiheelta lisätään toimia kansainvälisillä markkinoilla